KKO:1981-II-121
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Oikeuden lupa kiinteistön myymiseen
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S80/1383
- Taltio
- 1355
- Esittelypäivä
A:n ja hänen kuolleen puolisonsa B:n ottolapsi C ei ollut antanut suostumustaan A:n yksin omistaman, kesäpaikkana käytetyn tilan myymiseen. Kun A ei AL 103 §:n 2 mom:n mukaan olisi ollut velvollinen B:n jälkeen suoritettavassa osituksessa luovuttamaan omaisuuttaan C:lle eikä tilan myyminen siten voinut loukata C:n oikeutta kuolinpesässä, katsottiin, ettei C ollut esittänyt syytä kieltäytymiselleen. Sen vuoksi A:lle myönnettiin AL 86 §:n 2 mom:n nojalla lupa tilan myymiseen.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli C:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Espoon KO:ssa kertonut, että hänen vaimonsa B, jonka kanssa hän oli solminut avioliiton 6.1.1945, oli 4.3.1977 kuollut. A ja B olivat 15.12.1952 ottaneet ottolapsekseen C:n, joka oli B:n ainoa perillinen. A:lla ja B:llä oli keskinäinen testamentti, jonka mukaan eloonjäänyt puoliso sai, mikäli lakiosa ei ollut esteenä, täyden omistusoikeuden ensiksi kuolleen puolison jäämistöön. Testamentti oli lainvoimainen. A omisti yksin Espoossa tilan, jota käytettiin kesänviettoon. B:n jälkeen laadittuun perukirjaan merkitty kuolinpesän omaisuus oli lähes kokonaan A:n omistamaa. Koska C ei avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaan voinut osituksessa saada A:n omaisuutta, mitä tämä ei myöskään halunnut C:lle lakiosana luovuttaa, ei ositusta voitu ilman riittaa toimittaa. A halusi myydä tilan hankkiakseen itselleen uuden kesäasunnon. C ei kuitenkaan ollut antanut suostumustaan tilan myymiseen, vaikka hänellä ei ollut kieltäytymiseensä mitään asiallista syytä. Sen vuoksi A oli pyytänyt, että KO avioliittolain 86 §:n 2 momentin nojalla myöntäisi hänelle luvan tilan myymiseen.
C, joka ei kiistänyt A:n omistusoikeutta tilaan, oli vastustanut kannetta, koska vaadittavaa tärkeää syytä luvan myöntämiselle ei ollut esitetty ja koska avioliittolain 103 §:n 2 momentin säännös koski ainoastaan tasingon laatua, mutta ei lakiosaa.
KO p. 14.1.1980 oli katsonut selvitetyksi, että A oli saanut lainhuudon omistamaansa ko. tilaan. Koska hänellä oli katsottava olevan riittävä syy myydä tuo tilansa eikä ollut näytetty olevan riittäviä syitä vastustaa myymistä, KO oli avioliittolain 86 §:n 2 momentin nojalla myöntänyt A:lle luvan tilan myymiseen.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, t. 24.9.1980 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa C haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. tutki jutun ja katsoi siinä selvitetyksi, että A oli yksin omistanut kysymyksessä olevan tilan. Avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaan hän ei olisi B:n jälkeen toimitettavassa osituksessa velvollinen luovuttamaan viimeksi mainitun perillisille omaisuuttaan tasinkona. Tilan myyminen ei siten voi loukata C:n oikeutta kuolinpesässä. Näin ollen C ei ollut esittänyt syytä kieltäytymiselleen suostua tilan myymiseen. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi jättää asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan. C velvoitettiin suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 800 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Nybergh ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Heikkilä